Journalistista etiikkaa ei ole olemassa

Julkisen sanan neuvoston tehtävät ovat tulkita hyvää journalistista tapaa sekä puolustaa sananvapautta ja julkaisemisen vapautta. Siis teoriassa. Käytännössä Julkisen sanan neuvoston tehtävänä on unohtaa journalistinen etiikka ja pyrkiä rajoittamaan sanan- sekä julkaisemisen vapautta että pyrkiä rikkomaan Suomen perustuslakia. Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen ilmoitti Helsingin sanomissa liittyneensä sananvapauden vastustajiin. Hyvärisen mielestä Internetin kirjoituspalstoille tulisi olla pakko kirjoittaa omalla nimellä. Suomen perustuslaki on asiasta eri mieltä.

"Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu."
- Suomen perustuslaki 10 §

Yksityiselämän suoja ulottuu myös henkilötietoihin. Hyvärinen ei käsitä, että mielipiteen ilmaiseminen anonyymisti kuuluu jokaisen perusoikeuksiin ja se on demokratian kannalta yhtä välttämätöntä kuin eettinen, vastuunsa tunteva journalismi, jollainen on esimerkiksi Suomessa katoava luonnonvara. Anonyymi mielipiteen ilmaiseminen ja muodostaminen turvaa mielipiteen ilmaisijaa mahdolliselta häneen kohdistuvalta vainolta ja uhkailulta, jolla hänet voitaisiin mahdollisesti pakottaa olemaan eri mieltä. Tämän vuoksi on olemassa esimerkiksi vaalisalaisuus, joka takaa sen, että kukaan ei saa tietää, mitä joku toinen äänesti, ellei tämä itse päätä kertoa sitä hänelle. Kun mielipide pysyy anonyyminä, joudutaan arvioimaan pelkkää mielipidettä, eikä sen esittäjän henkilökohtaisia ominaisuuksia.

Jokainen, joka on erehtynyt käymään Suomi24.fi:n keskustelupalstoilla, tietää, että anonymiteetti aiheuttaa myös ongelmia. Ihmisten on helpompi puhua paskaa anonymiteetin suojista (tai merkittävän ja vahvan itsesääntelyorganisaation, kuten Julkisen sanan neuvoston, hoivista). Nämä ongelmat ovat kuitenkin marginaalisia ja niitä voidaan kitkeä huomattavasti eettisemmällä ja yksinkertaisemmalla tavalla esimerkiksi edellyttämällä rekisteröitymistä foorumille. Nimimerkin rekisteröiminen aiheuttaa vaivaa, jota pelkkää paskaa heittämään menevät tyypit eivät yleensä ole valmiita näkemään, minkä lisäksi se antaa foorumien seuraajille keinon yhdistää tietyt sanat tiettyyn kirjoittajaan. Se ei kuitenkaan edellytä, että ihmisen olisi pakko antaa henkilötietonsa kaikkien näkyville, joten se myös suojaisi ihmisen yksityisyyttä.

Anonymiteetin merkitys on kasvanut nykymaailmassa ja se kasvaa jatkuvasti. Tämä johtuu osaltaan valtion nykyisestä tarpeesta kriminalisoida tiettyjä mielipiteitä, kuten kaikki Mikko Ellillän tapauksesta kuulleet ovat huomanneet. Mikäli ihminen erehtyy omalla nimellään kirjoittamaan jotain, josta valtio ei ole samaa mieltä, on mahdollisuus, että hän joutuu ongelmiin sananvapautensa käyttämisestä. Tämä on demokratian vastaista. Pahimmassa tapauksessa mielipiteiden ilmaiseminen omalla nimellä voi johtaa jopa kuolemiin ja tappouhkauksiin. Niin pitkään kuin yhteiskunnan tila on sellainen, että anonymiteetti voi sekä edistää demokratiaa että pelastaa ihmishenkiä, ei anonymiteetin luopumista pitäisi ehdottaa edes läpällä, paitsi jos muutenkin kannattaa fasismia. Anonymiteetin poistaminen vaikuttaa suoraan siihen, mitä ihmiset voivat kirjoittaa.

"Jokaisella on oikeus mielipiteenä ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta."
- YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 19. artikla

"Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."
- Suomen perustuslaki, 12 §

Koska muutkin kuin minä ovat ymmärtäneet, että Hyvärisen idea on sekä Suomen perustuslain hengen vastaista että menee vastoin YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen periaatteita, kuten Helsingin sanomien harjoittama ennakkosensuurikin, yritti Hyvärinen puolustella itseään jo ennakkoon.

”En taatusti ole tarkoittanut ennakkosensuuria” väittää Hyvärinen, mutta unohtaa mainita, että Julkisen sanan neuvosto on ennenkin ehdottanut ennakkosensuuria ja perustuslain hengen vastaista toimintaa. On faktaa, että millä tahansa yksityisyrityksellä on oikeus sanoa, mitä heidän sivuillaan saa kirjoittaa ja mitä ei, paitsi tietenkin sananvapauslainsäädännön rikkomiseen erikoistuneen Gestapo-Illmanin mielestä yrityksiä pitää pakottaa sanomaan, mitä saa kirjoittaa ja mitä ei. Medialla on kuitenkin demokratiassa erityinen asema, jonka jo Julkisen sanan neuvostokin tunnustaa puhumalla journalistisesta etiikasta. Journalistiseen etiikkaan ei kuulu se, että media itse ryhtyy ennakkosensuroimaan kansalaisten mielipiteitä, paitsi tietty Neuvostoliitossa. Toisaalta Julkisen sanan neuvostoa ei ole ihan hetkeen kiinnostanut journalistinen etiikka.
[ Kannattaa lukea myös tämä teksti siitä, miten Julkisen sanan neuvoston etiikka ei toimi. ]